VAROITUS! Tekstiä kuuden blogi-kirjoituksen verran. Aiheena nome ja mun koirien eroavaisuudet (luonteenpiireet). Lukekaa te, joita kiinnostaa. Lähinnä tässä tekstissä pyörittelen asioita ympäri, päätyen siihen, että mulla on todella erilaisia koiria. Joskus menee huonosti, mutta mun koirat on silti hyviä. Niiden ohjaaja on sitten eri asia.
maanantai, 24. helmikuu 2014
Mun koira on hyvä. Ei se kyl oo. Mut loppujen lopuks se on kyl paras.
maanantai, 2. heinäkuu 2012
Uusi blogi
tiistai, 29. maaliskuu 2011
Häääääpppi Bööööörthdei tuuu juuuuu! <3
Ja risut senku kasvaa vuosi vuodelta.. Minkähän kokonen kepakko tuolla keppihirmulla on vuoden päästä?!
Mun vesipeto! <3 Vaikkei se takaselkä enää niin kestäiskään agiliitoa ym, saa Sani edelleen jatkaa suosikkilajiaan: uintia ja sukeltelua. Ja vesipelastus-treenit on pop!
The dog of my life
Ensimmäinen ja paras.. joka tutustutti omistajansa koiramaailmaan ja eri lajeihin.
Muita koiria tulee ja menee, kaikkia rakastan, mutta enpä usko että enää koskaan saan tällaista "toista puoliskoa". Sanin kanssa kasvettiin yhteen, ja tuon lojaalisuus on jotain uskomatonta. Koira, jota meidän perheessä ei pidetä koirana.. Kun Sani joskus aikanaan lähtee, tulee se sattumaan meidän perheeseen tuhat kertaa enemmän kuin vaikkapa Sirun lähtö..
"Mummeli" talvella 2011. Vähän sieltä jo harmaa puskee läpi. ;) Vaikka ei olla edes vetsku-iässä, on Sani jo saanut uusia lempinimiä, koska on nyt lauman vanhin. The Boss, joka pitää mukelot kurissa ja nuhteessa. Osallistuen silti leikkeihin ja hepuleihin, flatti kun on aina flatti!
Loppuun vielä kiitokset Minnalle tästä maailman uskomattomimmasta koirasta! :)
Sekä onnittelut tietty muille X-pentuelaisille!
tiistai, 8. maaliskuu 2011
RN Laihia
Tuomari: Paavo Mattila
"Kookas, hyvin rakentunut uros, hyvän mallinen pää, silmät saisivat olla tummemmat, sopusuhtainen runko, niukasti kulmautunut edestä, riittävästi takaa. Hyvä karvapeite ja liikkeet, eturintaa saisi olla enemmän. Miellyttävä luonne." NUO ERI1
Pienoinen noususuhdanne siis.. ;) Tällä kertaa jäätiin ilman SA:ta, mutta ei se sinänsä niin paljoa harmittanut. Me saatiin eri!!! Tai siis Saku sai.
Mukana meillä oli veljeni 11-viikkoinen samojedimix Iina, ja toka- ja agilityryhmästä tuttu Milla eurasier-pentunsa Ruun kanssa. Hienosti tenavat käyttäytyi, Iinan kanssa treenattiin jo seisomista, paikallaoloa ja seuraamista. Ja hyvin se likka osaa keskittyä. Sosiaalistamisessa riittää hommaa, on aika kova mimmi, rähentelee kauheasti kokoisilleen. Ruu sai välillä tukkapöllyä, vaikka leikkikin ihan nätisti. Isoja koiria Iina silti kunnioittaa ja mielistelee.
Viikonloppuna meillä oli siis vaihteeksi 5 koiraa, omat mustat ja veljeni valkoiset (Iina ja Jade). Valkoiset vierailee meillä sen verran usein, että nuo ovat jo aika lailla samaa laumaa. Jade ja Saku on hyvin rakastuneita, hyvä kun lapset malttaa yöksi lopettaa leikkimisen.. Iina ei ole meidän mustia vielä vakuuttanut, kova luonne näkyy mimmistä, ja sen takia nuo mustat varmaan pitääkin tiukkaa kuria lapsukaiselle. Oona varsinkin ei siedä Iinaa yhtään, Sani ei ole huomaavinaan. Sakukin suhtautuu aika neutraalisti, jos pentu kauhesti roikkuu kiinni niin sitten heti kyllä antaa palautetta.
Kummallista, Jaden kanssa oli ihan toisin. Hyvä kun nuo kolme jätti sen rauhaan, kaikki halusivat haistella ja leikkiä. Sama menp jatkuu vieläkin. Iinan kanssa nuo ei oikeastaan leiki, pihalla vähän härnäilee, ottavat kummiskin repimisleikkeihin mukaan.
Iina on vähän agressiivinen, ihmisellekin saattaa rähähtää ja murista kunnollakin. Ikinä en ole nähnyt noin nuorta agressiivisuuteen taipuvaa koiraa. Itse olen ollut ennemminkin sillä kannalla, että ihmiset saavat toiminnallaan koiran agressiiviseksi.. Nyt täytyy perua puheet.
Iinaakin siis on sosiaalistettu, koulutettu ja hoidettu kuten Jadeakin. Silti Iina on tuollainen rähjääjä. Nousi varmaan heti taloon tultuaan Jadea korkeammalle arvojärjestyksessä.. Tosin johtui varmaan osaksi Jaden juoksustakin, se vähän sekoitti likan päätä, nyttemmin Jadekin on alkanut latelemaan Iinalle sääntöjä. Saa nähdä, miten tilanne etenee. Tuolle pennulle ei missään vaiheessa kyllä saa antaa periksi johtajuus-jutuissa, se ottaa diktaattorin vallan aikas nopiaa. ;)
Mutta muuten tuo uusi tulokas on mukava tapaus. Hirveän fiksu, mitä nyt olen sitä olen vähän koulutellut. Ei ulkona hae niinkään paljoa kontaktia ihmiseen, vaan seuraa muita. Sisällä sen sijaan kun hakee kunnon namit, niin tuo sulkee korvansa häiriöiltä. Istumisen opittiin parissa minuutissa, maahanmenokin jo hyvällä mallilla. :D
Omien koirien kanssa ollaan vähän otettu noutohommia, muisteja ja markkeja lumihankeen, ei mtn uutta. Sakun kanssa aloitettiin taipparikurssi, siitä tulee kunnon raportti kunhan kerkiän..
maanantai, 7. helmikuu 2011
RN Parkano
Sunnuntaina siis Parkanossa, tuomarina toimi Tuula Savolainen
"18kk isokokoinen, hyvin voimakasrakenteinen, hyvät mittasuhteet omaava nuori uros. Oikealinjainen pää, hieman avoimet silmäluomet. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta. Hyvin kulmautunut takaa ja edestä. Pehmeät ranteet, hyvä raajaluusto. Etuliikkeessä hieman löysyyttä. Sivuliikkeessä hyvä askelpituus. Hyvin kannettu häntä. Hyvä turkki"
Loppuun vielä sanoi, että mahtavarakenteinen koira joka esiintyy loistavasti, mutta valitettavasti jätkä on vähän liian korkea. Noh, ei voi mitään, seuraavaksi Laihialle yrittämään kuun lopussa, toivottavasti paremmalla onnella. :)
Nyt muuten pitkästä aikaa Saku esiityi todella hyvin! Ne pelkät raksut toimi sittenkin.. J&V:n energianappulat, ei mitään erikoisen maukkaita, mutta niin kiinnostavia että tuon saa seisomaan kunnolla. Muttei niin ihania, että tuon kaikki show-meininki menisi, kun pitäisi vain yrittää saada sitä namia sieltä kädestä. Häntä heilui koko arvostelun ajan. Juoksutukset meni vähän niin ja näin, koska oli todella pieni kehä. Kyllähän tuon sitten siellä vähän sai jolkottelemaan.
Trimmaukset meni vähän viimehetkille, kaulan ja korvat olin siistinyt pari viikkoa sitten. Jouduin kumminkin vielä näyttelyaamuna siistimään sitä kovallakin kädellä. Näyttelypaikalla sitten huomasin, että tuon tassut unohdin trimmata.. Olivat vähän päässeet kasvamaan. :P Sakset onnistuin sittenkin näkköjään unohtamaan kotio, ei auttanut kun ostaa kojusta uudet. Kuvasta päätellen takatassut olisi voinut trimmata loppuun asti, aikasmoiset takatassut. ;)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pistetään nyt tähän saman postaukseen meidän nome-treeneistäkin. Sain aikaiseksi ostettua tennispalloja ja pillin (vanhat onnistuin kaikki hukkaamaan syksyn aikana jonnekin..), joten nyt ollaan aloitettu taas treenit. Lunta on metsissä ja pelloilla semmoinen metri, sinne on turha yrittää mennäkään.
Näin talvella on siis oivallinen hetki treenata ohjauksia, suorat auratut tiet avittamassa. Nyt ollaan toistaiseksi treenattu tänä vuonna 3 kertaa lyhyt pätkä, Sakun kanssa enimmäkseen. Alkuun siis ihan perus-eteenmenoja, jotka alkaa sujumaan koko ajan paremmin. Ensin vietiin dami yhdessä, sitten vein sen yksin koiran odottaessa, loppuun vein damit paikoilleen jo ennen treenejä.
Mutta tänään oli teemana pillipysäytys (jota vähän katsottiin jo edellisissä treeneissä), taakselähetys ja lähihakupillitys. Pysähtymiskäskynä oli "PIIP", jota treenattiin ensin koiran seuratessa. Pillitys, käsimerkillä paikkakäsky kun itse jatkoin eteenpäin. Kolme toistoa, sitten käsimerkki jäi pois, ja koira pysähtyi pelkästä pillistä. :O Fiksu ipana (Saku siis).
Tennispalloilla tein linjan, 3 palloa peräjälkeen 15m päässä toisistaan. Ensimmäisen Saku haki eteenkäskyllä, ok. Toisessa eteenmenossa pillitin seis-käskyn. Ja hyvin pysähtyi, palkaksi heitin pallon. Tätä toiseltiin pariin kertaan, väliin Saku sai jatkaa hakemaan pallot ilman pillitystä, ettei oppisi ennakoimaan.
Tänään pilli-treeni jatkui. Ensin seis-käsky seuraamisessa, oli hyvin jätkän muistissa. Sai tehdä pari eteenmenoa samalla suoralla kuin viimeksi, pallot olin vienyt etukäteen Sakun näkemättä. Tuo kyseinen suora (tie) on muokkaunut hyvin jo Sakun mieleen etenemissuorana. Juoksee eteenpäin niin kauan, että se pallo tulee vastaan. Pisin matka tähän mennessä on ollut noin 100m.
Lähihakua tehtiin aurattuun lumihankeen, lunta 15cm. 4 palloa pienelle alueelle, lunta potkin päälle. Saku eteenmenolla heti oikeaan paikkaan, sitten alkoi pillitys. Saku sai heti hajun palloista, ja haki hienosti ensimmäisen. Toinen lähetys samaan paikkaan, ei löytänyt, vaan laajensi taaemmas metsään. Pillitin luokse, ei tullut. Ärähdin ja huusin, sitten tultiin.. Lähetys taas, meni oikeaan paikkaan, aloitin pillityksen. Nyt pysähtyi ja alkoi katsomaan minua, sekoitti varmaan pysähtymiskäskyyn. Äh, ei saisi treenata kahta eri asiaa samalla kerralla.. Hae-käsky, pillitys jatkoi, Saku pysähtyi, hae-käsky, pillitys jatkui, Saku löysi pallon, palautti. Mamma tyytyväinen.
Tällä välin Sani ja Oona pääsivät tositoimiin, Saku sai levätä hetken. Treenattiin tienristeyksessä, mutka josta lähti yhteen suuntaan tie (yht. siis 3 tietä). Jokaiseen noin 30m päähän 2-3 palloa, jotka likat vuorotellen haki eri suunnista. Ohjaaja päätti suunnan, välillä mentiin ristiin rastiin. Oona oli ihan intopiukeena, heti kun käsi tuli kuonon viereen, painui tuo matalaksi valmiina syöksymään eteenpäin.. :D Hyvin likoillakin käsimerkit toimi, vaikka niitä ei olla ikinä varsinaisesti treenattu. Käden näyttämään suuntaan silti aina lähtevät, tiet avittavat tietysti kun ei ole mahdollisuutta mennä metrin lumivallin yli (tai on, mutta sieltä ei palloja löytynyt). Kummatkin tytöt saivat siis 4 noutoa.
Sitten herra ja hidalgo taas vuoroon. Pallot olin taas vienyt teiden päähän, ekalla suoralla noin 20m päähän, toisella suoralla 20m ja 30m päähän, kolmannella ja pisimmällä suoralla (Sakulle uusi) palloja löytyi 4kpl 15m välein. Tästä eteenmenoja vuorotellen eri suuntiin 2 kertaa, ei ongelmia.
Pisimmälle suoralla eteenlähetys, pillipysätys, ja palkaksi heitin pallon. Toiseen suuntaan jätin Sakun istumaan, ja kävelin 5m sitä vastapäätä. Oikealla kädellä lähtys taakse, koira kääntyi oikean kautta ja haki pallon. Toiselle tielle samanlainen, lähetys vasemman kautta. Toimi! Näillä teillä vaan on ylihelppo treenata, kun ei voi hirveän laajalta alueelta hakea. Saas nähdä miten keväällä käy, kun päästään isommille alueille. Saku kun tykkää laajentaa hakuaan koko ajan..
Lopuksi jäljellä oli yhden suoran 2 palloa, ja pisimmän suoran kaukaisin pallo (noin 60m). Kahden pallon suoralle yritin pillipysäytystä, rakki juoksi läpi pallolle. Karjaisin, pysähtyi. Hain koiran, hihnalla oikeaan paikkaan, pillitys ja koira jäi paikalleen. Kutsuin luo, uusi lähetys, ja tismalleen sama homma. :P Vasta kolmannella kerralla pysähtyi, palkaksi sai pallon. Vielä yksi lähetys, pysähtyi, taakselähetyksellä sai vihdoin hakea sen himoitsemansa pallon. Lopuksi vielä eteenlähetys samalla suoralla olleelle viimeiselle pallolle.
Sitten grand the finale. 60m eteenmeno suoralla, jolla ei olla hirveästi treenattu. Saman suoran sivussa oli myös ns. lähihakupaikka, joka olisi voinut vetää puoleensa. Eteenlähetys, 15m päässä koira alkaa vähän hidastamaan ja katselemaan, toistan sitkeästi eteen-käskyä ja poikahan etenee. :O Kai se vähän on tuota käskyä oppinut, niin pontevasti lähti juoksemaan eteenpäin. Tosin suoralla oli ollut paljon palloja (4), joten kai väkisinki niitä oli bongannut. Pallo tuli siis äiskälle, ja äiti oli NIIIIIIN tyytyväinen. Leikittiin palloilla loppuun vielä hetki, niin tyytyväinen ohjaaja oli reeneihin. :)
Sani ja Oona sai loppuun vielä samanlaisen satsin kuin viimeksi, pallot nyt vain vähän vielä kauempana. Kummatkin haki 4 palloa, nyt vaikeutin vielä niin että välillä hakivat jopa samalta suoralta. Tai kun toinen palautti, lähetin koiran sen ohi hakemaan samalta suoralta. Vähän koirat hämääntyi (varsinkin Sani), jos komensin toista koiraa. Oonaa täytyi vähän sen innokkuuden vuoksi korjata, ja Sanikin pysähtyi aina kuuntelemaan, mitä nyt.
Mutta siis todella HYVÄT treenit. Sai olla tyytyväinen kaikkiin kolmeen. Nyt täytyy vain jatkaa näitä treenejä.. Vähän on ollut mielessä, josko osallistuttaisiin Pirkan Dameihin, mutta saas nähdä. :) Ja mahtuuko sinne edes. Yhdistyksen kevään taipparikurssille lähti myös ilmoittautuminen, mutta saas nähdä mahdutaanko. Kurssi oli rajoitettu 10 koirakolle, mutta mun ilmoittautuimiseni oli järjestyksessään 20. Mun toivoni on siis ainoastaan, että yhdistys järkkäisi 2 kurssia.. Niitä lintuja nyt vain pitäisi päästä katselemaan, kun variksenkin Saku on nähnyt tasan 3 kertaa. Aina sitä on joutunut vähän innostamaan, mutta luulen, että kyllä se pienen treenin jälkeen hakee ne yhtä spontaanisti kuin kanitkin. Mutta, mutta.. Toivotaan parasta.